lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kaksi edullista luomu-pikakahvia + Carl Honoré Slow

Organic coffee luomu pikakahvi
Käytän pikakahvia kahdesta syystä. Ensiksi, koska kahvinkoneeni meni rikki ja toiseksi, koska en halua muovisten kahvinkeittimien myrkkyjä kahviini. Luomua siksi, että ei-luomussa on paljon enemmän myrkkyjä. Lisäksi saavutan pikakahvilla rakastamani vahvuuden (syntisen musta) helpommin kuin suodatinpusseilla kikkailulla,

Lidlin Fairglobe ja Rainbowin vastike ovat molemmat hinnaltaan noin 3,75e. Molemmissa on 100g ja yhtä kiva, lasinen pakkaus. Alkuperäkään ei eroa: Arabicaa Etiopiasta, Papua-Uusi-Guineasta ja Perusta. Oliko näissä sitten mitään eroa?
Maku. En tiedä kuinka Rainbow onnistui, mutta heidän kahvinsa ei maistunut juuri miltään. Jos makua koitti tuoda kaatamalla tätä lisää valmiin kahvin sekaan, sai aikaan vaan yhtä mauttoman mutta entistä kitkerämmän version. En tule ostamaan uudestaan.
Sen sijaan Fairglobessa oli jo makua. Uskaltaisin sanoa tämän olevan jopa vienosti aromikas. Tällä hinnalla nyt ei voi mitään italialaistyylistä kokemusta saada, mutta arkisumpiksi ihan pätevä. Alle neljän euron hintaan tulen ostamaan jatkossakin.

Carl Honore Slow book
Kirjat ja kahvi sopivat hyvin yhteen, varsinkin hitaasti nautittuna. Haluaisin arvioida lyhyesti Carl Honorén Slow - Elä hitaammin! (Bazar-Kustannus Oy 2006).
Tämä on yksi niitä kirjoja, joita ei millään malttaisi laskea käsistään. Honoré on kiireinen toimittaja, joka alkoi kirjoittaa kirjaa haastaakseen itsensä toimimaan hitaammin. Aikaisemmin hän mm. pyrki lukemaan pojalleen iltasatuja minuutissa, jotta ehtisi vielä tekemään työjuttujakin.
Vierailtuaan erilaisissa hitaampaan ruokaan, liikuntaan, seksiin, koulunkäyntiin sekä terveyteen ja työntekoon tähtäävissä paikoissa ja haastateltuaan hitaampia toimintatapoja kannattavia ihmisiä hän tuli siihen tulokseen, että aina ei kannata olla mahdollisimman nopea ja tehokas. Molempia asioita kun ei useinkaan voi saavuttaa yhtä aikaa.
Hän myös allekirjoittaa sen, ettei aina ole pahasta olla nopea vaan kannustaakin sovittamaan vauhdin ja tehokkuuden kulloiseenin tilanteeseen sopivaksi.
Vaikka kirja käsittelikin näin laajaa aihetta noi  usean esimerkin kautta, ei minulle missään vaiheessa tullut tysistynyt olo. Informaatiota oli paljon, mutta se käsiteltiin hitaasti ja tosielämästä ammennetuin esimerkein, joten se oli helposti imeytyvää. Koin kirjaa lukiessani monia sivistyselämyksiä ja huomasin jopa kirjoittavani muistiinpanoja. Lisäksi Honoré osaa kirjoittaa elävästi olematta liian runollinen. Tämä sai hänen kirjansa vaatimat ulkomaanmatkakertomukset olemaan virkistävän todentuntuisia.
Suosittelen käsilaukkukirjaksi parikymppisistä eteenpäin. Kuka olisi uskonut, että löytäisin näin mainion pokkarin rappuni kierrätyskorista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti